Resilienssi on hyvän elämän keskeinen osa. Se on muutosketteryyttä ja palautumiskykyä. Resilienssi on taitoa ottaa omat selviytymiskeinot ja ympäristön resurssit käyttöön vaikeuksista yli pääsemiseksi. Vastoinkäymiset kehittävät ongelmanratkaisutaitoja ja vahvistavat muutoksiin sopeutumista.
Ongelmanratkaisutaidon kehittymisen myötä ajattelun ja toiminnan joustavuus myös lisääntyy, syntyy kimmoisuutta ja ketteryyttä. Vastoinkäymisten jälkeen ollaan paremmin varustettuja tulevien vaikeuksien varalle. Resilienssi suuntaa aina tulevaan. Darwinilta on jo opittua, että selviytyjiä eivät ole ne vahvimmat tai älykkäimmät vaan, ne, jotka mukautuvat ja sopeutuvat ympäristön muutoksiin parhaiten.
Resilienssi ei ole yksin yksilön ominaisuus, vaan sitä voi olla myös tiimillä, yhteisöllä, työpaikalla – puhutaan jopa kansakunnan resilienssistä.
Miten resilienssiä voi lisätä?
Työyhteisön resilienssin kehittämisen voi lähteä ennakoinnista tai sitä syntyy automaattisesti tietyn tapahtuman johdosta. Kuinka moni organisaatio oli osannut ennakoida esimerkiksi pandemian? Siitä huolimatta eri puolilla tapahtui ketterää oppimista ja löytyi valtavaa palautumiskykyä.
Organisaatiot tarvitsevat resilienssiä selviytyäkseen odottamattomasta tapahtumasta mahdollisimman hyvinvoivana. Resilienssi on TTL:n määritelmän mukaan sujuvaa ja joustavaa toimintaa yllättävissäkin tilanteissa sekä ennakointia ja yhdessä oppimista. Ei kuulosta mahdottoman vaikealta, eihän?
Kun työyhteisöissä kyetään ennakoimaan ja joustamaan, niin toiminta on tehokasta ja tuottavaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteutuisikaan. Resilienssin ansiosta asiakaspalvelu toimii, työturvallisuus ja -hyvinvointi säilyvät hyvällä tasolla. Resilienssin lisäämiseksi on tärkeää, että tilannekohtaisten pikaratkaisujen lisäksi myös pysähdytään yhdessä analysoimaan niin ongelmia kuin ratkaisujakin ja oppimaan niistä tulevaisuutta varten!
Resilientin työyhteisön ominaisuuksia ovat mm.
- yhteisöllinen, sitouttava ja muuttuviin tilanteisiin reagoiva johtaminen ja organisointi
- tehdään töitä yhdessä, toisiaan kuunnellen
- hyvät ja toimivat suhteet yhteistyökumppaneihin
- ennakointi ja varautuminen tulevaisuuden riskitilanteisiin
Yleinen muutoskyvykkyys sekä organisaation että työntekijöiden kyky mukautua muuttuviin tilanteisiin on resilienssiä vahvistava tekijä. Motivoituneet työntekijät ovat valmiita työskentelemään myös poikkeuksellisissa olosuhteissa ja näkemään vaivaa organisaation selviytymisen eteen.
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se syntyy ihmisen ja yhteisön kyvyistä ja taidoista tunnistaa ja hyödyntää erilaisia sisäisiä ja ulkoisia voimavarojaan. Resilienssiä on mahdollista vahvistaa jatkuvasti. Se voi vahvistua vastoinkäymisistä selviämisen kautta, mutta sitä voidaan kehittää myös ennakoivasti tukemalla yksilön tai yhteisön taitoa tunnistaa ja hyödyntää niitä voimavaroja, jotka auttavat heitä ylläpitämään omaa hyvinvointiaan ja positiivista käsitystä erilaisissa tilanteissa.
Vahvuuksien tunnistaminen ja edelleen vahvistaminen on keskeistä resilienssin kehittämisessä. Oppiessaan tunnistamaan omat vahvuutensa ja toimintatapansa ihmiset ja myös yhteisöt vahvistavat omaa positiivista minäkuvaansa ja pystyvät säilyttämään itseluottamuksen ja itsenäisen ajattelun myös vastoinkäymisiä kohdatessaan. Resilienssin vahvistamisessa tärkeää ovat sekä tiedolliset kyvyt, joiden avulla voi käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan, että positiiviset tunnekokemukset, jotka lisäävät luottamusta itseensä ja muihin.
Nyt on hyvä hetki!
Työyhteisön resilienssi on lähestymistapa, joka auttaa organisaatiota säilyttämään toimintakykynsä niin ennakoitavissa kuin äkillisissäkin muutoksissa ja toimimaan jopa edelläkävijänä. Opitun perusteella muutosten tekeminen voi todella johtaa työyhteisön kehittymistä jopa lähtökohtatilannetta pidemmälle, parempaan tilaan kuin missä oltiin ennen odottamatonta tapahtumaa. Tässä tilanteessa moni organisaatio on juuri nyt. Nyt on tartuttava tilaisuuteen ja tehtävä muutokset, jotka johtavat parempaan työyhteisöön kuin missä oltiin ennen koronaa.
